Kyllä tämä kotiolot voittaa – matkamopo

”Sain takaisin vapauden”, huudahti iäkäs, leskimies tunteikkaasti. Paikka on elokuinen Forssan tori ja olin kysynyt häneltä käyttökokemuksia sähköskootterista, jossa hän istui.

Sähkömopoja Forssan torilla toukokuussa 2016

Selvitimme Fluentessa vuoden 2016 toisella puolikkaalla iäkkäiden kotona asumista tukevia teknologioita, joita kuluttaja voi ostaa markkinoilta. Miten sähköskootteri liittyy aiheeseen?

Siinäpä se. Iäkkkäiden kotona asumista ei pidä tukea niin innokkaasti, että koko elämä rajoittuu kodin seinien sisäpuolelle. Tarve päästä tuulettumaan ja mieluiten omin avuin ei katoa ihmiseltä. Yksinjääminen kotiin on tutkimuksen ja kokemuksen mukaan todellinen hyvinvointiriski. Harva haluaa olla kotinsa vanki.

Sähköskootteri Suomen olosuhteisiin

Kun jalat eivät kanna kotipihaa pidemmälle, ajokorttia ei (enää) ole, polkupyörän päälle ei uskalla nousta ja rollaattoria ei jaksa lykätä kilometriä, lähiliikkumiseen tarvitaan moottoroitu menopeli. Oli oikeasti hauskaa käydä läpi kymmeniä sähköskootterimalleja netissä. Saimme aikaan toivelistan menopelin ominaisuuksista ottaen huomioon, että palmut eivät täällä huoju lämpimässä tuulessa:

  1. saa istua tukevasti,
  2. mahdollisimman iso maavara, suuret pyörät ja lumi-/jääkelin ratkaisu,
  3. irroitettava ja kevyt akku, pitkäkestoinen,
  4. koko sellainen, että ei tarvitse autotallia,
  5. tolkullinen huolto,
  6. järkevä hinta ja voi ostaa helposti.

Onnenkantamoinen Sisiliasta Suomeen

Näillä spekseillä törmäsimme italialaiseen di Blasi R30 –malliin. Bonuksena tuli kokoontaittuminen nappia painamalla (!). Menopelille löytyi maahantuoja Suomeen. Soitto Portter Oy:öön ja sain puhelinhaastattella yrittäjä Seppo Hongistoa.

Hongisto kertoi avoimesti, että di Blasin maahantuonti lähti liikkeelle omakohtaisesta tarpeesta. Vakavan sairastumisen seurauksena häneltä amputoitiin jalka. Ravihevosia ja metsästystä harrastava, fyysisesti aktiivinen mies oli tilanteessa, jossa ”piti muuttaa koko elämä”. Hongisto ei edes tuntenut ketään, jolta puuttuu toinen jalka. Hän mietti, mitä jää aiemmasta elämästä jäljelle ja totesi, että matkailu. Hankittiin auto, jolla Hongisto pystyi ajamaan. Mutta autolta ei päässyt kunnolla mihinkään.

Hongisto selasi netissä satoja erilaisia liikkumisvälineitä, kunnes löysi di Blasi R30:n ja tilasi sen suoraan Italiasta. Kokemus oman elämän vapaan liikkumisen takaisin saamisesta oli valtaisa. Porvoolainen Hongisto pääsi taas koiran kanssa Kainuuseen jänisjahtiin. Metsätiellä hän pystyi seuraamaan ja kuuntelemaan tuolista, kuinka koira ajoi jänistä.

Onnenkantamoisena valmistajayritys etsi jälleenmyyjiä EU-maihin ja sisilialainen perheyritys, Di Blasi Industriale, valitsi suomalaisen perheyrityksen, Portter Oy:n.

Suomessa uusi ilmiö

Kysyin, miksi Suomessa näkee niin vähän sähkökoottereita. Hongisto kertoi, että tällä hetkellä iäkkäät, hänen ikäpolven ihmiset, eivät oikein uskalla ostaa, koska heitä arveluttaa leimautuminen. Kolmipyörä koetaan vammaisten apuvälineeksi. Toinen tekijä on, että di Blasi on erilainen kulkuväline. Ei ole omaa kokemusta käytöstä, eikä tunneta ketään, joka käyttää.

Myös sana ”skootteri” hämää. Suomessa se mielletään nuorten kaksipyöräiseksi, ”Loma Roomassa” -malliksi. Siksi Portter Oy keksi nimen ”matkamopo”. Mikä se semmoinen on? Kolmipyöräinen mopo. Matkamopo on lainsäädännössä jalankulkijaan vertautuva. Sillä saa ajaa pyörätiellä. Maksimiajonopeus on 6 km/h.
Hongisto ennakoi, että sähköskoottereiden kysyntä kasvaa, kun suuret ikäluokat alkavat tarvita uutta kulkuvälinettä. Paljon matkustelleella ikäluokalla ei ole henkistä estettä ajaa matkamopolla.

Se on helppo…

Mitä asiakkaat arvostavat matkamopossa? Hongisto vastaa empimättä ”huoltovapaa ja helppokäyttöinen”. Se tarkoittaa, että mopo on käyttökunnossa, kun akku on ladattu ja paikallaan. Akku on kiinni klipseillä; paino 2,8 kg ja kantokahva tekevät sisälle kantamisen helpoksi. Lataaminen on samanlaista kuin kännykän ja tyhjästä täyteen kestää 6 tuntia, yksi lataus maksaa noin 5 senttiä. Täydellä akulla ajaa n. 20 km, hiekka- ja mäkisellä tiellä vähemmän.

Sähkömoottori on harjaton. Rattaita on, mutta niitä ei käytännössä tarvitse rasvata. Ilmakumirenkaista pitää tarkistaa rengaspaineet, se onnistuu huoltamoilla. Vararenkaita saa esim. Biltemasta tai Motonetista. Led-etuvalo syttyy käynnistäessä, sammuu kirkkaalla ja syttyy taas hämärällä automaattisesti.

Entä miten di Blasilla voi liikkua talvella? Kysymys on ratkaiseva, sillä useimmat sähköskootterit putosivat Fluenten vertailussa jatkosta vain kesä- ja sisäkäyttöön sopivina. Di Blasin maavara on 12 cm. Sillä voi ajaa Hongiston kokemuksen mukaan vielä 5-6 cm:n lumessa auratulla tiellä. Kovin pakkanen, jossa Hongisto on ajanut, oli – 26 astetta Levillä sen hetken, kun siinä kelissä pystyi istumaan ulkona.

Shopperi talvivarusteissa
Shopperi talvivarusteissa

Matkamopo on etuvetoinen, joten lumella Hongisto suosittelee etureppuun (lisävaruste) painoa, esim. tiiliskiveä tai kirjoja. Hogisto itse suosii kapeita pöyriä, paksummilla matkaopo ei kulkisi lumessa, hän arvioi. Etupyörän voi vaihtaa karkeammalle kuviolle, nastat estävät sisällä ajamisen. Yksi Portterin insinööriasiakas on suunnitellut matkamopoon helppokäyttöisiä lumiketjuja.

…ja hauska

Di Blasi menee kasaan nappia painamalla ja muistuttaa tuolloin vedettävää matkalaukkua. Kokoontaittuneena mitat ovat 62 x 39 x 48 cm. Fluenten selvityksessä tämä ominaisuus oli harvinainen. Hongiston mukaan tästä on heidän asiakkaille yllättävä etu. Jos asiakkaalla on mahdollisuus saada apuvälinepäätös, sähköskootterille vaaditaan lämmin säilytyspaikka. Sen järjestäminen edullisesti kerrostalossa on oma rupeamansa. Di Blasin voi ajaa hissiin, painaa nappia kotiovella ja vetää sisälle.

Hongisto on huomannut, että automaattinen kokoon taittuminen vetää puoleensa: Prisman parkkipaikalla ei tarvitse kovin kauan seisoskella yksin, kun joku tulee jo ihmettelemään.
Linkki videoon http://www.portter.fi/